Sukellus akateemiseen maailmaan

Mitä olen oppinut tällä viikolla?

On mielenkiintoista lähteä pohtimaan, mitä uutta päähän on tarttunut viikon aikana. Ensituntuma on, että lähinnä olen yrittänyt vaihteeksi ujuttautua takaisin akateemiseen maailmaan. Siihen maailmaan, jossa hengaillaan yliopistolla, kuunnellaan puoliunessa professoreita aamutuimaan, keskustellaan fiksuja luennoilla, syödään meluisassa koulun ruokalassa ja ylipäätään tehdään paljon asioita, jotka eivät oikeastaan konkreettisesti vie mihinkään. Työn jälki on nopeasti tarkasteltuna nähtävissä vain läppärin sisuksissa, kun koulu-kansion alle kasaantuu yhä uusia ja uusia tiedostoja.

Toisaalta näin neljän vuoden yliopisto-opintojen jälkeen tuntuu, että myös ajatus kehittyy johonkin suuntaan. Omalla kohdalla kokonaisuuksien hahmottaminen on selkeämpää, kielenkäyttö formaalimpaa ja uusien asioiden oppiminen jollain tavalla tutumpaa, ikään kuin jokainen uusi asia kulkisi aivoihin tuttuja polkuja. Kielenkäytön muuttuminen melkein inhottaa, tuntuu että omasta ilmaisusta on kadonnut persoonallisuuden terävin kärki, kun tilalle sujahtaa helposti mitäänsanomattomia muotisanoja, kuten innovatiivisuus tai horisontaalinen. Tieteellistä tekstiä kirjoittaessa on tärkeää käyttää tarkkoja, eksakteja ilmauksia, jotta asiat tulee ilmaistua kerralla selkeästi. Tieteellisessä maailmassa vallitsee omat sääntönsä, vähän kuin matematiikassa tai laissa. Sen sijaan vapaassa ilmaisussa kuuluisi vallita nimenmukaisesti vapaus. Henkilökohtaisesti arvostan myös vapaassa ilmaisussa tiettyjä sääntöjä, kuten kokonaisia lauseita tai isojen kirjaimien käyttöä, mutta noin periaatteessa kenttä on vapaa. Kentällä toimijat luovat tietyt sosiaaliset säännöt, joita noudatetaan kai lähinnä siksi, että tulisi kuulluksi. Jos esimerkiksi kirjoitat blogia, pidättäydyt ehkä tietyissä kieliopin normeissa, jotta lukijat ymmärtäisivät, ja että lukijoita ylipäätään riittäisi. Erottautuakseen on kuitenkin luotava oma tyylinsä, joka voi olla mitä tahansa runomittaisten lauseiden käytöstä huikean tietomäärän esittämiseen ymmärrettävästi. Minusta tuntuu, että minullakin oli joskus oma tyylini. Nyt tulee mieleen vain akateemisen maailman ilmaisut ja vaikutteet englannista. Äsken esimerkiksi mietin hetken tosissaan, miten ilmaista suomeksi I used to have. Entä tapa, jolla aloitin tämän kappaleen? On mielenkiintoista lähteä pohtimaan - kuin suoraan vasta kirjoittamani kandin jostain metatekstiosioista. Huh, luovuus ja persoonallisuushan tässä akateemisessa maailmassa näyttävät hukkuvan.

Aika suomalainen tapa mennä asiaan negatiivisen kautta: kun kysytään, mitä olen oppinut, kerron ensin, mitä en ole oppinut tai missä asiassa olen mennyt kehityksessä toiseen suuntaan. Ehkä kysymys oli turhan vaikeasti aseteltu. On tosi vähän asioita, jotka voi sanoa oppineensa muutaman päivän aikavälillä. Taidan ottaa mukaan siis myös asioita, joiden oppimisessa tai hahmottamisessa tunnen kehittyneeni edes hiukan viikon aikana. Jotta ekasta blogipostauksesta ei tulisi kamalan pitkää niin kerron vasta seuraavassa postauksessa, mitä oikeastaan opin.