Blogini on
hiljentynyt, ja olen pahoillani siitä. En muista milloin viimeksi olisin
kokenut tällaisen jakson elämässä, jolloin ajatuksia on näin vähän. Pää humisee
tyhjyyttään. Ei kai auta kuin odottaa, että inspiraatio ja uudet ajatukset
löytäisivät minut tai minä ne. Odotan ja odotellessani teen kaikkea aivotonta.
En tiedä, auttaako aivoton tekeminen päätäni lepäämään vai turruttaako se
kaiken älyllisen ajattelun lopullisesti.
 |
| Japanilaiset ristikot, yksi alkuvuoden tekemisistäni. |
