Kesä on kulunut
joutuin. On ollut kaunista, mutta kylmää. Olen pyöräillyt paljon ja pelannut
totta kai. Kaksi normikesän harrastusta on
kyllä jäänyt hyvin vähälle: biitsi ja melonta. Ehkä heinäkuu tuo helteet ja
lämpimät vedet, että pääsee tekemään niitäkin.
On ollut
mieletöntä, kun on voinut elää kesää, vaikkei niitä huippukelejä ole vielä
nähtykään. Töitä kahdeksan tuntia sisätiloissa, sitten ulos. Pyöräilyä,
pelailua, jopa hengailua jos lämpöä on riittänyt. Sateella sitten jotain muuta.
Vaikka kirjoittamista. Olen ollut nyt nelisen viikkoa kesätöissä, ja kolmena
päivänä työmatkan aikana on tullut vettä. Se ei ole kovin paljoa.
Jos elää
sellaisessa maassa kuin Suomi, täytyy melkein järjestää vapaa-ajan tekemiset
sääolosuhteisiin sopiviksi. Vielä joku kesä sitten halusin aina vain pelata
biitsiä. Veikkaan, että tämän kesän kelit olisivat turhauttaneet, jos ainoa
mielekäs tekeminen olisi biitsi. Hietsun naisten viikkokisoissa tuli tänään vettä, ja
viime viikolla puolestaan tuuli melkein myrskyisästi.
Jos nauttii
monesta asiasta, löytyy mieleistä tekemistä monenlaisella kelillä. Kriteerinä itsellä
kuitenkin tekemisen suhteen, että ulos täytyy päästä usein tai pää hajoaa.
Suomen kesähän
kestää käytännössä maksimissaan neljä kuukautta. Kaksi mennyt, kaksi jäljellä.
Tykkään kesästä niin paljon, että hyvä kun maltan ja ehdin nukkumaan. Sitten on
sitä talvea ja muuta harmaata kahdeksan kuukautta.
Ehkä jopa
romantisoin Suomen kesää, kun se tuntuu aina niin täydelliseltä. Kaikki ne
tuoksut, luonto vihreydessään, Hietsun pehmeä hiekka, koivujen vaaleat rungot, kuuma
asfaltti polttamassa paljaat jalkapohjat rakoille, juhannussauna, öiset
soutelut järvellä, inhat itikat nuotion äärellä, väsymyksestä horjuva keho
päivän pelien päätteeksi, litimärät ja kuraiset vaatteet pyöräilyn jälkeen, Lauttasaaren
yöt, ihmisten kevyt nauru, vastaleikattu nurmi, lehmät laitumella. Voisin kai
jatkaa loputtomiin. Minkälainen olisi sinun listasi? Olisiko se myöskin loputon?
Jos mennään
ajassa vuosi eteenpäin, minun pitäisi olla vaihdossa Aasiassa. Ihmiset pitävät
minua ihan hölmönä, kun kerron harkitsevani vaihdon väliin jättämistä. Vaihto
sattuu osumaan kesäaikaan, enkä vain millään raskisi jättää Suomen kesää
väliin.
Jos minä kirjoittaisin
kirjan, kirjoittaisin varmaan viisisataa sivua ylistystä Suomen suvelle.
Laitanpa
seuraavaa talvea varten itselleni muistiin: hyvä fiilis lähtee asenteesta, ei olosuhteista.
