Mitä olen oppinut tällä viikolla?

Nyt on lauantai. Maanantaina opin jotain perheen tärkeydestä. Olin sukulaisten kanssa lomailemassa kun sairastuin vatsatautiin. Siinä sairastamisen ja puolitajuttomuuden lomassa melkein itkin onnesta, kun vähän väliä joku kävi kysymässä vointia ja tarjosi apuaan. Ihan kuin olisi ollut taas lapsi ja sairastanut kotona äitin hoidossa. Vaikka siteet kavereihin saattavat katketa, perhe on ja pysyy.

Siskon lasten kanssa touhutessa koin ymmärtäväni jotain ihmisen perimän merkityksestä. Olen monesti miettinyt, miten paljon perimä vaikuttaa ihmisen luonteeseen, ja mikä merkitys taas on ympäristöllä. Olen aiemmin päätynyt siihen, että loppujen lopuksi ympäristön vaikutus on suurempi. Olen ajatellut, että kenellä tahansa, missä tahansa, on mahdollisuudet menestyä, jos ympäristö siihen kasvattaa. Noita kahta niin erilaista alle kouluikäistä poikaa seuratessa jotenkin alkoi tuntua, että kyllä sillä perimälläkin on merkitystä. Toinen poika kertoi minulle mitä uskomattomimpia tarinoita, toinen taas kykeni sellaisiin urheilusuorituksiin, etten olisi ikinä edeltä käsin uskonut. Nyt tuntuu, että perimä tukee ihmisen luonnetta ja polkua johonkin suuntaan, mutta ympäristöllä on sitten mahdollisuus asettua vastapainoksi tai tukea vielä enemmän. Mutta jos perimä ei tue tiettyä polkua tai luonnetta, niin ympäristön on kyllä tosi haastava saada ihminen sinne. On tietysti mahdollista, että noiden kahden pikkupojan luonteeseen oli ympäristö jo ratkaisevasti vaikuttanut, jolloin havainnointini vain johti minua harhaan.

Eilen juttelin erään puolitutun tai puolikaverin kanssa lyhyesti. Tämä juttutuokio vahvisti käytännössä vasta kuulemaani teoriaa heikoista ja vahvoista siteistä (Mark Granovetter: The Strenght of Wiek Ties). Teorian mukaan vahvoihin siteisiin, kuten perheeseen tai ystäviin, tukeudutaan kriisissä ja muutoksissa (vrt. vatsatauti-tilanne), kun taas heikot siteet, kuten ehkä juuri tämä puolikaverini, tuovat elämään uusia ideoita ja ajatuksia. Jäin itse asiassa miettimään tosi pitkäksi ajaksi tämän puolikaverini käytöstä. Kukaan ei ollut koskaan sanonut asioita minulle niin suoraan kuin hän eilen – olin suorastaan mykistynyt. Itsellä on taipumusta usein päinvastaiseen eli asioiden kiertelyyn. En kuitenkaan loukkaantunut tuosta suoruudesta lainkaan. Kun lopulta sain kiinni siitä päällimmäisestä keskustelun jälkeisestä tunteesta, niin se oli ihailu. Ihailen, että joku voikin olla niin aito sanoissaan.

Tietysti olen myös lukenut muutaman päivän ajan Suomen historiaa ja kai oppinutkin jotain. Toisinaan aina kyllästyn olemaan sivistymätön ja innostun kamalasti sivistämään itseäni. Katsotaan nyt, miten kauan tämä into kestää. Ainakin vielä esihistoria, viikingit ja keskiaika ovat olleet suorastaan kiehtovia. Käykääpä esimerkiksi lukemassa Maunu Ladonlukosta ja rälssistä – historia on täynnä ihmeellisiä tarinoita!

Mitä sinä olet oppinut tällä viikolla? Olisi ihana kuulla oppimistarinoita ja inspiroitua niistä. Ja ehkä oppia jotain lisää niiden avulla.