Minun on hyvä olla sinun kanssasi

Keskustelu soljuu, mielenkiintoisia puheenaiheita nousee yhä uusia, on helppo ja rento olla, helppo reagoida tunteella toisten sanomisiin. Ajatus ei karkaa mihinkään, vaan pysyy terävästi hetkessä. Suorastaan odotan jo seuraavaa puheenaihetta; mistä sitten keskusteltaisiin? Ei tarvitse pelätä mitään tai ketään, ei toisten sanomisia. Jokaisella on oma tilansa puhua, ja kunnioitus toisten puheenvuoroja kohtaan on luonnollista. Mitä sanotkin, minä haluan kuulla ja kuunnella. Olen kiinnostunut.

Jälkikäteen on hyvä fiilis. Niin kuin olisi ollut hetken kotona. Koti on se paikka, jonne minä kuulun. Kotona on hyvä olla.

Kommunikoinnin vaikeus

Luonnollinen ja inspiroiva keskusteluyhteys ei ole aina itsestäänselvyys. Joskus on jopa ihan todella työlästä yrittää olla toisen kanssa. Tuntuu, ettei mitään yhteyttä löydy, ja kommunikoinnin eteen täytyy oikein pinnistellä. Mitä se tuolla tarkoitti? Miksi se ei vastaa mitään? Apua, mitä minun nyt kuuluu sanoa? Epävarmuus saattaa olla vain toisen kommunikoijan osa, tai sitten se valtaa koko tilanteen; epävarmuuden voi haistaa ilmasta.

Toisinaan, niin inhottavalta kuin se tuntuukin myöntää, toinen ihminen ei jollain tavalla inspiroi tai kiinnosta. Tuo toinen ei kosketa minua. Ollaan sitten hiljaa.

Joskus tapaan tosi kiinnostavia ihmisiä, joita en vain osaa lähestyä. Ikään kuin välillämme olisi muuri, jonka läpi on hankala kommunikoida. On vaikea sanoa, kumpi tuon muurin on rakentanut, vai onko se ehkä tehty yhdessä. Toisinaan muurista löytyy aukkoja, voimme jakaa hetken yhdessä, sitten este on taas siinä.

Kommunikointi saattaa myös olla epätasapainoista. Jommallakummalla tai yhdellä ryhmästä on aivan loputtomasti asiaa ja kerrottavaa, kun taas toinen osapuoli tai muu ryhmä tuntee, ettei ole sanottavaa. Joku saattaa olla ”järjettömän puhelias” tai ”uskomattoman hiljainen”, kummalla puolella asiaa oletkin sitten katsomassa.

Kummallista, että me ihmiset olemme samaa lajiketta, että me koemme samoja haluja ja tarpeita, mutta keskinäinen kommunikointi ei olekaan helppoa. Miksi toisen ihmisen kohtaaminen on niin haastavaa?

Toisen kohtaamiseen vaikuttaa vahvasti senhetkinen mielentila. Itsevarmana on helppo kohdata periaatteessa kuka tahansa, väsyneenä töiden jälkeen taas mielellään välttää vastaantulijoiden katseita ja hautautuu peiton alle omiin oloihin. Kommunikointitilanteessa on siis arvioitava paitsi omaa, myös toisen mielialaa. Sain juuri tosi masentavaa palautetta töissä, anna minun olla. Tai okei, haluan tutustua, mutta miksi tämä on niin vaikeaa. Ehkä sinä sait tänään sitä masentavaa palautetta töissä, annan sinun olla.

Henkilökemia

Aina ei voi kuitenkaan syyttää hetkellistä mielialaa. Johonkin ihmiseen tutustumisen tai kohtaamisen kanssa saattaa törmätä aina samaan ongelmaan. Jotain puuttuu, jokin tökkii, jompaakumpaa ei kiinnosta. Silloin ollaan jossain siellä henkilökemian tieteen alueella, jossa etsitään syy-seuraussuhteita. Yhtä monta kuin on meitä ihmistä, yhtä monta syytä ja seurausta löytyy. On yleistettävä, kärjistettävä ja luokiteltava, jotta voitaisiin esittää ensimmäistäkään mallia.

Näin epätieteellisesti, oman kokemuksen ja havainnoinnin pohjalta jakaisin henkilökemiaan vaikuttavat asiat kolmeen osaan: arvot, tarpeet ja menneisyyden henkilösuhteet. Arvot ovat usein perittyjä, monesti kulttuurista riippuvaisia niin sanotusti mielipidekysymyksiä. Uskonnot opettavat, että jotkut arvot annetaan ylempää, jolloin ne ovat ihmisestä riippumattomia. Joka tapauksessa arvot ovat niitä asioita, jotka ovat kullekin ihmiselle jotain todella tärkeää. Ne määrittävät ihmistä, lähtevät sisimmästä ja piirtävät ulkomuodot. Jos minä arvostan nautintoa (vrt. egoismi) ja sinä altruismia, eli otat toisen ihmisen tarpeet huomioon ennen itseäsi, voi meidän lähtökohtaisesti olla vaikea tulla toimeen. Vastaavasti samat arvot jakavan kanssa kommunikointi voi tuntua helpolta. Ollaan kiinnostuneita ja tiedetään samoista asioista - positiivinen ajatusten vaihto aiheesta miellyttää usein enemmän kuin negatiivissävytteinen väittely itsellä tärkeistä asioista. Samanlaisuus, oma peilikuva viehättää.

Tarpeet määrittävät vahvasti kommunikointia ja uuteen ihmiseen tutustumista. Jokaisella on tarve kommunikoida. Tarpeen syvyys ja se, mitä muuta kommunikointitilanteesta halutaan, vaihtelevat kuitenkin suuresti. Jos ihminen esimerkiksi kokee, että hänen elämässään on hetkellisesti tarpeeksi ihmissuhteita, ei uuteen ihmiseen tutustuminen ole välttämättä avointa ja innostunutta. Tarpeiden ristiriita johtaa varautuneeseen kommunikointiin.

Menneisyyden henkilösuhteet vaikuttavat väistämättä niihin nykyisiin. Pettymyksiä kohdannut on arka luottamaan, ja pitkään yksinäisyyttä kokenut saattaa olla tosi halukas tutustumaan, mutta taidot ovat hukassa.

Kahden tai useamman ihmisen kohdatessa sekoittuu aina ennennäkemätön miksaus arvoja, tarpeita ja menneisyyden henkilösuhteita. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa varmasti vielä jokin sellainen henkilökemia, jota on vaikea määritellä. Se on jotain tunteen, aistien, intuition, luonnonlakien ja persoonien sekoitusta.

Liiasta pohdinnasta avoimuuteen

Loppujen lopuksi on kyse siitä, antaako toiselle ihmiselle mahdollisuuden. Olemalla avoin uusia ihmisiä kohtaan voi saada yllättäviä ystäviä. Maailma avartuu. Avoimuudella voi löytää uusia polkuja, joita kulkea – näkökulmia, joista tarkastella maailmaa.  Enää ei tarvitse istua järven rannalla tarkastelemassa heijastumia itsestään, vaan voi nostaa katseen ja nähdä niin kauas kuin itse haluaa nähdä. Minun on hyvä olla sinun kanssasi, kunhan löydän sinut ja haluan löytää sinut.

Sitten kun väsymys yllättää, on aina mahdollista palata hetkeksi kotiin. Nauttia siitä, miten kommunikointi voikin olla helppoa. 

Kuvien lähteenä: freedigitalphotos.net/