Mikä penkkiurheilussa viehättää?

Taas ne lähestyvät. Täytyy suunnitella aikataulu tarkkaan. OK, kieltäydyn lauantain sulkapallosta. Entä seuraava viikko, jaa, taitaa jäädä matikan luento väliin.

Tiedätte varmaan, että kyse on tietysti jääkiekon MM-kisoista 2014. Perinteisesti jääkiekko on saanut suomalaiset ihan sekaisin ja varmaan saa jatkossakin. Tänä vuonna MM-kisojen hypetys taitaa olla vähäisempää olympiavuoden takia, mutta kyllä jokainen jääkiekkofani silti niitä seuraa.

Jos Suomessa ei muuten harrasteta small-talkia kauheasti, niin jääkiekko jos mikä on poikkeus, joka kai sitten vahvistaa säännön. Jääkiekon MM-kisoista tai NHL:ssä menestyneistä suomalaisista on aina turvallista puhua. Kaikki tietävät Teemu Selänteen, eikä kukaan voi välttyä juhlimiselta, jos Suomi pärjää jääkiekon arvokisoissa.

Todellinen penkkiurheilu ei tietenkään rajoitu pelkästään jääkiekkoon, ei todellakaan. Seurataan jalkapalloa, tennistä, formuloita, lentopalloa, salibandya, hiihtoa, mäkihyppyä, yhdistettyä, yleisurheilua, purjehdusta – oikeastaan mikä tahansa laji käy. Tärkeimmät ottelut ja kisat seurataan paikan päällä tai live-lähetyksinä, muuten riittävät uutiset ja videopätkät kohokohdista.

Itse olen aina yhtä ihmeissäni, kun joku kaveri on menossa seuraamaan jotain Mestarien liigan ottelua. Ei voisi vähempää kiinnostaa, miten Bayern Münchenille käy tai kuinka monta maalia Messi tekee. Toisinaan jopa ärsyttää, kun kaverit seuraavat urheilua, joka itseä ei kiinnosta: merkittävän urheilutapahtuman aikoihin ei yhteistä aikaa löydy kuin ruudun äärestä. Tietysti on aina mahdollista pitää kaveruus tauolla tietyt ajat vuodesta.

Mikä ihme siis saa ihmiset seuraamaan urheilua?

Kerron ennen oman pohdintani tuloksia, että itse seuraan urheilua jonkin verran. Ympäri vuoden seuraan jääkiekkoa tsekkaamalla iltaisin SM-liigan ja KHL:n tulokset sekä aamuisin NHL-tulokset. Saatan katsoa myös jotain pätkiä peleistä, niin kuin jonkun tosi hehkutetun maalin uusinnan. Lisäksi tulee kyllä seurattua melko tiiviisti sekä kesä- että talviolympialaisia, eri lajien MM-kisoja vähemmän. Otsikkotasolla tiedän suunnilleen, mitä missäkin lajissa tällä hetkellä tapahtuu. Formulat ovat suuri inhokkini.

Sanoisin, että tässäkin asiassa seura tekee kaltaisekseen. Jos kotona ei olisi seurattu lainkaan urheilua, en kai minäkään olisi sitä oppinut seuraamaan. Jos kukaan kavereista ei seuraisi urheilua, tuskin minäkään. Jos kuitenkin jossain vaiheessa elämää penkkiurheilukärpänen puraisee, on helppo hakeutua samankaltaisten seuraan.

Kuitenkin alun perin, ennen ketjureaktiota, on täytynyt olla ihminen, joka on alkanut seurata urheilua muustakin kuin seurasta johtuen. Ehkä se on ollut entinen ammattiurheilija, joka oman uran jälkeen alkoi seurata muiden treenejä ja onnistumisia. Ehkä se oli aktiiviurheilija, joka halusi saada oppia omiin lajeihinsa alan ammattilaisilta. Itse ainakin mielellään toisinaan katson Youtubesta esimerkiksi salibandyn uusintoja ja yritän oppia niistä.

Kuvittelisin, että ihmiset seuraavat urheilua kuitenkin pääasiassa, koska ei ole muuta jännempää tekemistä tiedossa. Mikä taas on kullekin jännempää, riippuu ihan henkilöstä. Itse jättäisin tulevien jääkiekon MM-kisojen Suomen ottelun helposti väliin, jos joku kysyisi pelaaman biitsiä. Sulkapallon sen sijaan voin vaikka perua.

Toisinaan on siis kyse ajankulutuksesta, kun ei ole mitään tekemistä. Toisinaan taas joutuu priorisoimaan tekemisiä, että pääsisi seuraamaan urheilua. Mikä sinne ruudun ääreen vetää?

Onhan se tietysti aikamoista viihdettä seurata urheilua. Aivot kaipaavat joka tapauksessa nollaamista jossakin muodossa, miksi ei siis viihdyttävää urheilua seuraamalla. Urheilukisat ovat täynnä tunteita ja jännitteitä. Muistatte varmaan sen hetken, kun Jauhojärvi lykki kohti maalia parisprintin finaalissa viime olympialaisissa. Huh, melkein suljin silmät, kun en meinannut kestää sitä jännitystä! Jännittäminen ja jännityksen laukeaminen tuntuvat hyvältä. Ei tavallisessa arjessa ole tuollaisia hurjia vaihteluita. Tai jos arjessa olisi hurjia vaihteluita, saattaisivat ne pelottaa, mutta penkkiurheilu ei uhkaa katsojiaan.

Jotkut tietysti harrastavat vedonlyöntiä, ovat ehkä vähän siihen koukussakin. Vedonlyönti tuo varmasti vielä lisäjännityksen urheiluun, ja vedonlyöjä tuskin jättää kisoja katsomatta.

Joku kaveri sanoi joskus, että kun joku suomalainen voittaa urheilussa, tuntuu se melkein henkilökohtaiselta voitolta. Ehkä tämä on sitten yksi syy seurata urheilua; saa kokea onnistumisia, kun samaistuu tarpeeksi suomalaisiin kilpailijoihin.

Vaikka en seuraa jääkiekon lisäksi muuta urheilua aktiivisesti, niin kyllä jotkut lajit viehättävät. Moni urheilu on niin mielettömän kaunista katsottavaa teknisesti tai niin älykkään taktista, että katsojana ihan hurmioituu. Joukkuepeleissä yksittäisen pelaajan omaperäinen ratkaisu tai koko ketjun äärimmäisyyteen hiottu kuvio; taitoluistelijan kehon koordinaatio ja liikkeiden sulavuus; joskus joku urheilija puhtaalla voimallaan herättää ihailun.

Vaikka tavallaan ymmärrän, miksi joku on kiinnostunut Messin tekemistä maaleista, jätän silti mielellään urheilun seuraamisen mahdollisimman vähälle. Maailmassa on niin paljon kauneutta ja ihmeteltävää, että pelkkä urheilu tekisi elämästä aika yksipuolista. Mutta siis, ymmärrän kyllä penkkiurheilua tietyllä tasolla. Samalla tavalla kun voisi kyseenalaistaa penkkiurheilun, voi kyseenalaistaa kaiken muunkin. Miksi kuuntelisit musiikkia, kun voisit itse soittaa? Miksi soittaisit toisen sävellyksiä, kun voisit itse säveltää? Miksi lukisit kirjoja, kun voisit samalla tavalla kokea sen kaiken todellisuudessa? Miksi oikeastaan luet tätä, kun voisit tehdä vaikka mitä muuta hyödyllistä tällä hetkellä?

P.S. Voit myös lisätä ymmärrystäni penkkiurheilusta ja kertoa, miksi sinä seuraat urheilua!

Kuvien lähde: freedigitalphotos.net