Aloin bongaamaan lintuja. Tai siis tavallaan aloin, mutta
en ole vielä selvinnyt ulos asti niitä katsomaan. Kirjastoon sen sijaan menin.
Lainasin repullisen kirjoja ja CD-levyjä. Istun sitten iltaisin ja opettelen lintujen
anatomiaa, kuten tertiaaleja, hartiahöyheniä ja aluloita. Saatan myös pelata
jotain peliä (esim. Sanajahti) ja kuunnella samalla eri lintujen ääniä. Tuskin
tunnistan vielä yhtäkään edes lauluääntä, mutta tavallaan peippo kuulostaa jo
vähän tutulta. Sitten huomaan sekoittavani sen pajulinnun ääneen.
Luin ohjeita, joissa kerrottiin, että kannattaa opetella
erilaisia muistisääntöjä linnun äänille. Niin kuin että keltasirkku laulaa ett,
två, tre, fyra, fem, sex, sjuuuu-uuuuu! Tai sirittäjän laulu on kuin
pyörittäisi kolikkoa kovalla alustalla.
Njäääh, todellisuudessa minä en ainakaan opi yhtään
mitään. Jos maailmassa olisi kaksi lintua, jotka olisivat keltasirkku ja
sirittäjä, saattaisin oppia kohtuudella. Mutta kun niitä on vähän enemmän kuin
ne kaksi.
Tilasin myös kiikarit Puolasta, ja kuriirin pitäisi tuoda
ne viikon sisään. Aion siis oppia tunnistamaan lintuja myös ulkonäöltä.
Siksihän minä niistä hartiahöyhenistäkin luen. Kun lintukirjassa lukee, että
kyynärsulat on valkoiset, niin on
varmaan ihan hyvä tietää, missä kohti linnussa on kyynärsulat.
Tällaista tänään. Katsotaan, kuinka pitkälle
harrastusinto riittää. Vähän epäilen, pääsenkö yhtenäkään aamuna ylös siihen
aikaan kuin todelliset lintuharrastajat. Toisaalta luin, että petolintuja näkee
parhaiten aamupäivisin ennen kuin ne nousevat liian korkealle. Ehkä keskityn
siis niihin. Mitä luulet, kuinkahan monta petolintua bongaan Pasilasta ekan
vuoden aikana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti