Luottamuskeiju

Rakastan uusia sanoja. Uudet sanat osuvat korvaan, herättävät kiinnostuksen. Mikä tuo sana on, mistä se tulee, kuka sen on alun perin sanonut? Mitä se edes tarkoittaa?

Luottamuskeiju on yksi hienoimpia uusia sanoja, joihin olen ikinä törmännyt. Sen on keksinyt yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja taloustieteen nobelisti Paul Krugman. Confidence fairy, luottamuskeiju. Luottamuskeiju leijuu ilmassa sumuttaen taikapölyä eli luottamusta markkinoille. Se on vähän sama kuin ajattelutapa, että jos vain tarpeeksi uskotaan, niin kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Timo Harakka kirjoittaa luottamuskeijusta ja sen taustoista kirjassaan Suuri kiristys (2014).

Keväällä 2010 Alberto Alesina ja Silvia Ardagna julkistivat uusia tutkimustuloksia talouskasvusta. Heidän tekemänsä laajan tutkimuksen mukaan valtiontalouden leikkaukset eivät heikennä talouskasvua. Päinvastoin tutkijat kertoivat, että leikkaukset supistavat budjettivajeita ja vähentävät velka/bkt –suhteita.  Tätä uutta mallia alettiin kutsua nimellä laajentava supistaminen eli expansive austerity. (Mt. 50).

Tähän hetkeen asti Euroopassa oli Harakan mukaan toteutettu keynesiläistä, yhdysvaltain mallin mukaista talouspolitiikkaa. Valtiot olivat taistelleet lamaa vastaan investoinneilla (esim. saksalaiset autobahnit), alhaisilla koroilla ja velkaantumalla. Alesinan ja Ardagnan tuotua tutkimuksensa julkisuuteen suunta vaihtui. Valtiontaloutta alettiin kiristää, ja toivottiin ja uskottiin sen tuovan talouskasvua.

Kun Yhdysvaltojen talouskasvu vuosina 2010-2013 oli 6,2 prosenttia, euroalue ylsi 0,5 prosentin kasvuun. Niiden euromaiden, joissa toteutettiin suurin kiristys, talous kasvoi vähiten ja velan bkt-osuus eniten. (Mt. 186).

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) tuomitsi Alesinan ja Ardagnan tutkimuksen jyrkästi jo syksyllä 2010. Se toteutti oman tutkimuksen samoilla aineistolla, ja löysi monia merkittäviä virheitä Alesinan ja Ardegnan tutkimuksesta. Tutkijapari A&A oli esimerkiksi tulkinnut Suomen IT-huumavuoden 1999 omalla tavallaan. Tuona vuonna Helsingin pörssin arvo nousi 70 prosenttia, jonka vuoksi osinkojen ja optioiden verotulot kasvoivat. Tutkijaparin tulkinta oli, että Suomessa kiristettiin veroja, jonka takia saatiin talouskasvua. (Mt. 183).

Euroopan keskuspankki (EKP) ja Euroopan komissio päättivät kuitenkin toteuttaa laajentavan supistamisen politiikkaa. Uskottiin luottamuskeijuun, joka toisi valtiontalouden supistamisen myötä luottamusta yksityiselle sektorille. Luottamuksen taas piti lisätä yksityistä kysyntää. Harmi, ettei luottamuskeiju ollut todellinen. Harakka kirjoittaa laajentavasta supistamisesta, että --- koko oppi on satua, joka perustui vain Brysselin taikapölyyn (mt. 190).

Termi luottamuskeiju on jäänyt elämään, vaikka usko A&A:n teoriaan alkaa vihdoin olla mennyttä. Esimerkiksi Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta käytti sitä HS:n haastattelussa ja ekonomisti Ralf Sund STTK:n blogissa. Englanninkielinen termi confidence fairy elää vielä voimakkaammin. 

Kuvasieppaus Timo Harakan Facebook-sivulta. Uskookohan Stubb vielä luottamuskeijuun?

Harakan kirjahan on muuten ehdolla Kanava-palkinnon saajaksi. Kirjan ehdokkuus on perusteltu seuraavasti:

Vuoden paras talouskirja ja vuoden paras Eurooppa-kirja. Teos tarkastelee talouskysymyksiä laajemmin kuin vain kansallisesta näkökulmasta. Argumentteja riittää, mutta niistä ei tarvitse olla samaa mieltä.