Imagistien jäljillä

Kuvan lähde: freedigitalphotos.net

Runot ovat aika sopivaa flunssalukemista. Erityisesti olen nauttinut tänään John Gould Fletcherin (1886-1950) tuotannosta. Fletcher edustaa tyylisuunnaltaan imagismia. Imagismissa runon perusyksikkö on kuva (imago). Imagistit arvostivat runokielessä kielenkäytön selkeyttä ja täsmällisyyttä.

Kuva voidaan ymmärtää sellaisenaan (toisin kuin kielikuva, joka tulee tulkita). Puhdas imagismi on siis sitä, ettei runossa ole mitään kuvaannollista ainesta kuten metaforia.

HIEKKARANTA

                Lento

Matalat lammikot

juovat taivaan;

kylmät sinenvalkoiset kuopat

ruskeassa hiekassa.

Pilvet ovat niissä

ja rannan talot;

tuulet sekoittavat

heijastuksen sileän hohdon.

                Appassionata

Minä roiskin noiden matalien lammikoiden poikki:

rikon niiden ohuen kalvon:

kuplat ryöpsähtävät:

käännyn ja katson kuinka saappaitteni jäljet

kohoavat hitaasti tummasta tuulen uurtamasta hiekasta.

- J. G. Fletcher 1915 (suomennos: Pertti Nieminen ja Tuulia Toivonen)

Suomenruotsalainen Bo Carpelan (1926-2011) edusti jossain määrin myös imagismia.

Mies kulkee metsän läpi,

on hämärää, on valoisaa.

Ei tapaa juuri ketään,

Pysähtyy, katselee syystaivasta.

Hän on menossa kirkkomaalle

eikä kukaan seuraa häntä.

- Bo Carpelan 1961 (suomennos: Tuomas Anhava)