Jatkoa kirjapiirille

Vasemmalta oikealle: kirjapiirin viimeisin lukeminen, viimeksi lukemani kirja ja seuraavaksi lukuvuorossa oleva kirja.

Ajatelkaa, olen koko syksyn tuntenut olevani osa kirjapiiriä, mutta tosiasiassa käynyt piirissä vain kerran ennen viime tiistaita. Tiistaina siis sitten vihdoin kokoonnuttiin taas. Lukemisena oli ollut Ilkka Auerin Sysilouhien sukua.

Sysilouhien sukua on fantasiakirja nuorille. Päähenkilönä on nuori, 11-vuotias tyttö, joka seikkailee jääkarhunsa kanssa. Koko kirja on yhtä seikkailua ja matkantekoa, Nonna ja jääkarhu Fenris kohtaavat mitä ihmeellisimpiä vaaroja. Kuvailisin kirjaa ihan ookoona ja läpikahlattavana. Jotain siitä jää kuitenkin puuttumaan. Ehkä päähenkilö ei ole kovin samaistuttava tai yleensäkään henkilöhahmoihin ei pääse kovin helposti sisälle. Myöskään juoni ei ole kauhean uskottava, vaan välillä tapahtumat oikein saavat ärtymään epäuskottavuudessaan. En tiedä, olisi mielenkiintoista kuulla jonkun nuoren kommentit kirjasta.

Emme vaihtaneet sanaakaan kirjasta piirin aikana. Kuvittelisin sen johtuvan siitä, että muilla oli samat fiilikset kirjasta. Tai ehkä he eivät olleet lainkaan lukeneet kirjaa, mikä on myös hyvin paljon mahdollista.

Piiri oikeastaan on muuttanut nimeään kirjapiiristä luku- ja pelipiiriksi. Vähän keskustelua kirjallisuudesta, sitten pelaaman – mikäs sen parempi tapa viettää ilta! Viimeksi pelattiin alkuun yksi erä Bohnanzaa ja lopuksi kahta eri seurapeliä tai –leikkiä. Kerron lyhyesti seuraleikeistä, jotta saatte ideasta kiinni ja voitte ehkä itsekin kokeilla niitä illanistujaisissa.

Ensimmäinen peli voisi olla nimeltään tarinadraama. Siinä jokainen osallistuja kirjoittaa paperille kohdat 1-5. Ensimmäiseen kohtaan (1) kirjoitetaan kaksi nimeä x ja y. Toiseen kohtaan (2) kirjoitetaan mitä he tekevät. Kolmanteen kohtaan (3) laitetaan x:n vuorolause ja neljänteen (4) y:n vuorolause. Viidennessä kohdassa (5) kerrotaan mitä tapahtuu sitten. Esimerkiksi (kirjoitin itse suunnilleen näin piirissä):

1.       Mummu ja pappa

2.       Polttelevat piippua verannalla

3.       ”Kylläpä lonkkaa kolottaa”

4.       ”No, onneksi ei kauaa”

5.       Niin he köpöttelevät sisälle ehkä viimeiselle levolleen.

Ideana on, että jokainen lukee vuorotellen yhden kohdan ääneen lapustaan. Ensimmäinen osallistuja lukee kohdan 1, toinen kohdan 2 jne. Pelin tarkoitus on osoittaa, miten mielikuvituksemme on usein tosi rajoittunut. Vaikka tarinan osat ovat eri tarinoista, tulee niistä silti järkeviä ja yleensä huomattavasti hauskempia kuin alkuperäiset täysin loogisesti etenevät tarinat.

Toisessa leikissä jokainen osallistuja kirjoitti paperille kolme vahvaa tunnetta. Sitten jaettiin porukka ja paperit kahteen osaan, ja molempien joukkueiden piti valita kolme tunteista ja esittää ne nonverbaalisti eli ilman sanoja. Vastajoukkueemme rakensi upean tarinan, jossa naisella on kaksi kosijaa, jotka tappavat lopulta toisensa, ja sitten nainenkin tekee itsemurhan. Murhanhimo ja mustasukkaisuus olivat ainakin kaksi heidän valitsemistaan tunteista.

Seuraavaksi kerraksi luetaan sarjakuvia. En ole mikään suuri sarjisfani, joten saa nähdä mitä siitä tulee. Toki luen välillä sarjakuvia; Mustanaamio ja Villivarsa olivat lapsena lemppareitani, jossakin vaiheessa ihastuin Blueberryyn, ja nykyään, hmmm, luen välillä Aku Ankkoja. Ehkä hauskinta on lukea joku lyhyt sarjakuva, vaikka hesarin Fingerpori, ja saada päivän naurut siitä. Tässä olisi kuitenkin kaksi viikkoa aikaa tutustua joihinkin uusiin sarjakuviin ja viedä niitä kokoontumiseen. Olisiko ideoita?

Hassua, miten meidän piiri muuttaakin koko ajan muotoaan. Melkein luokittelisin sen nyt luku-, peli- ja draamapiiriksi. Toivottavasti se on ikiliikkuja, joka yllättää meidät piiriläiset joka kerta uudelleen!