We’re walking in the air
We’re floating in the moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly
I’m holding very tight
I’m riding in the midnight blue
I’m finding I can fly so high above with you
Far across the world
The villages go by like dreams
The rivers and the hills
The forests and the streams
Children gaze open mouth
Taken by surprise
Nobody down below believes their eyes
We’re surfing in the air
We’re swimming in the frozen sky
We’re drifting over icy mountains floating by
Suddenly swooping low on an ocean deep
Rousing up a mighty monster from his sleep
We’re walking in the air
We’re dancing in the midnight sky
And everyone who sees us greets us as we fly
Mulla alkoi
joululoma! Kuuntelen lempijoulukappaleitani, fiilistelen vapauden tuntua. Walking in the air on yksi
suosikeistani. Siinä on jotain taianomaista. Sitä kuunnellessani voin kuvitella
itseni lumen ja pakkasen maahan: pakkanen kimaltelee jokaisessa lumihiutaleessa
ja jääkiteessä, pakkasviima saa posket punertumaan. Kaikki on valkoista,
puhdasta, kylmää. On talvi. Minä rakastan talvea, pakkasta ja lunta. Kirkasta
auringonpaistetta, joka heijastuu hangesta, tiheää lumituiskua, hurjia
pakkasia, jäätä.
Oikeasti en
rakasta talvea erityisesti, mutta tuota kappaletta kuunnellessani rakastan
hetken. Jotenkin se sopii etenkin autoon kuunneltavaksi, ehkä koska kappale
kertoo minulle ulkoilmasta, ulkoilma taas kertoo vapaudesta ja autolla ajo
liittyy mielessäni vapauteen. Olla irrallaan kaikesta, edetä keskellä ei
mitään. I’m walking in the air.
Ihan joulumieltä
tuo kappale ei kuitenkaan tuo. Jos puhutaan todellisista
lempijoulukappaleistani, päästään loputtomaan listaan. Pidän tosi paljon
esimerkiksi lauluista Tuikkikaa, oi
joulun tähtöset, Me lapset pienet
riennämme (virsi 32) ja Sylvian
joululaulu. Toisaalta se riippuu yleensä täysin esittäjästä ja
sovituksesta, mikä laulu kuulostaa hyvältä. Yksi tämän joulun suosikeistani on
ollut esimerkiksi O Come, Emmanuel
(The Piano Guys).
Tänä aamuna
kuuntelin eilisen Joulumusiikin sävel on vapaa –radio-ohjelman tallennetta. Tuli lapsuus
mieleen, miten monesti joulun alla avattiin radio ja kuunneltiin eri
toivelaulukonsertteja. Ehkä tuolloin ne olivat niitä lapsille suunnattuja,
mutta kuitenkin.
Fiilistellään,
ihmiset, joulua! Tai fiilistellään jos siltä tuntuu. Mistä sinulle tulee joulu?
Vai tuleeko joulu ollenkaan? Onko joulu mielensisäinen tunne vai tekeekö
ympäristö joulusta joulun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti