sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulufiilistelyä

We’re walking in the air
We’re floating in the moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly

I’m holding very tight
I’m riding in the midnight blue
I’m finding I can fly so high above with you

Far across the world
The villages go by like dreams
The rivers and the hills
The forests and the streams

Children gaze open mouth
Taken by surprise
Nobody down below believes their eyes

We’re surfing in the air
We’re swimming in the frozen sky
We’re drifting over icy mountains floating by

Suddenly swooping low on an ocean deep
Rousing up a mighty monster from his sleep

We’re walking in the air
We’re dancing in the midnight sky
And everyone who sees us greets us as we fly

Mulla alkoi joululoma! Kuuntelen lempijoulukappaleitani, fiilistelen vapauden tuntua. Walking in the air on yksi suosikeistani. Siinä on jotain taianomaista. Sitä kuunnellessani voin kuvitella itseni lumen ja pakkasen maahan: pakkanen kimaltelee jokaisessa lumihiutaleessa ja jääkiteessä, pakkasviima saa posket punertumaan. Kaikki on valkoista, puhdasta, kylmää. On talvi. Minä rakastan talvea, pakkasta ja lunta. Kirkasta auringonpaistetta, joka heijastuu hangesta, tiheää lumituiskua, hurjia pakkasia, jäätä.

Oikeasti en rakasta talvea erityisesti, mutta tuota kappaletta kuunnellessani rakastan hetken. Jotenkin se sopii etenkin autoon kuunneltavaksi, ehkä koska kappale kertoo minulle ulkoilmasta, ulkoilma taas kertoo vapaudesta ja autolla ajo liittyy mielessäni vapauteen. Olla irrallaan kaikesta, edetä keskellä ei mitään. I’m walking in the air.

Ihan joulumieltä tuo kappale ei kuitenkaan tuo. Jos puhutaan todellisista lempijoulukappaleistani, päästään loputtomaan listaan. Pidän tosi paljon esimerkiksi lauluista Tuikkikaa, oi joulun tähtöset, Me lapset pienet riennämme (virsi 32) ja Sylvian joululaulu. Toisaalta se riippuu yleensä täysin esittäjästä ja sovituksesta, mikä laulu kuulostaa hyvältä. Yksi tämän joulun suosikeistani on ollut esimerkiksi O Come, Emmanuel (The Piano Guys).

Tänä aamuna kuuntelin eilisen Joulumusiikin sävel on vapaa –radio-ohjelman tallennetta. Tuli lapsuus mieleen, miten monesti joulun alla avattiin radio ja kuunneltiin eri toivelaulukonsertteja. Ehkä tuolloin ne olivat niitä lapsille suunnattuja, mutta kuitenkin.


Fiilistellään, ihmiset, joulua! Tai fiilistellään jos siltä tuntuu. Mistä sinulle tulee joulu? Vai tuleeko joulu ollenkaan? Onko joulu mielensisäinen tunne vai tekeekö ympäristö joulusta joulun?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti