 | |||
| Karttoihin merkitty pysähdyspaikkamme. |
Käytiin yksi heinäkuun viikonloppu melomassa. Perjantaina
töitten jälkeen suunnattiin Herttoniemen S-Marketin kautta Mustikkamaalle ja
kajakkien valinnan ja pakkauksen jälkeen vesille.
Heti alkuun yksi unelmani täyttyi, kun pysähdyttiin juomaan
retkikahvit Laajasalossa. Viime kesänä syntynyt haaveeni oli pysähtyä
Laajasalon biitsikenttien läheisyyteen tauolle. Tähän asti olimme aina meloneet
ohi, mutta nyt pysähdyttiin. Siinä me sitten oltiin, minun unelmassani. Vähän
kylmissään, lämmintä kahvia kupeissa. Istuttiin nurmikolla kunnes aurinko
laskeutui puiden taakse.
Eka yö vietettiin Malkasaaressa lähellä Vuosaarta. Illasta
saaressa riitti kävijöitä, sillä Natura Vivan kajakkivuokraus sijaitsee siinä
ihan lähellä Vuosaaressa. Yöksi saari kuitenkin hiljeni aika lailla täysin. Me
aukaistiin retkipatjat kallioille ja nukuttiin taivasalla yhdet kesän makoisimmista
unista.
Toinen päivä oli kelien puolesta aika tuskainen. Koko päivä
melottiin vastatuuleen ja –aallokkoon. Tuulta oli sellainen 8m/s, puuskissa
lähenteli varmaan 12m/s. Aallokko oli ehkä maksimissaan metrin korkuista. Matkalla
Furuholmenille Sipooseen pysähdyttiin tutkimaan Uutelan Skatanniemeä.
Furuholmenissa telttaileminen maksaa, mutta
taivasallayöpyjät pääsevät ilmaiseksi. Maksunkyselijöiden ilmeet olivat aika
huvittavia, kun kerroimme yösuunnitelmamme. Itse en tiedä mitään parempaa kuin
nukkua vain taivas kattona! Toinen yö oli kuitenkin niin kuuma ja tuuleton,
että unet jäivät vähän huonommiksi. Lisäksi aamuseiskalta ripotteli sen verran
vettä, että heräsin eikä uni enää maittanut.
Sunnuntaina melonta
takaisin Furuholmenilta Mustikkamaalle oli ihan leikintekoa. Itätuulen
siivittäminä täydessä auringonpaisteessa me surffasimme kohti kotisatamaa.
Savun, hien ja muun retkeilyn hajuisina pysähdyimme hetkeksi Aurinkolahteen
syömään jätskiä. Olo oli vähän epätodellinen aurinkotuolilla loikoillessa.
Toinen pysähdys tehtiin Kotiluotoon. Saaressa laitettiin sitten ensimmäistä
kertaa sille reissua retkiruokaa pussista ja olihan se pahaa!
Jotta teille ei jäisi sellainen kuva, että melonta on
pelkästään matkantekoa, syömistä ja nukkumista, kerron muutaman sattumuksen
reissusta. Ensinnäkin päätin etukäteen ennen reissua, että tällä kertaa teen reissussa paljon
asioita. Otin mukaan hyvän kirjan, kiikarit ja ongen. Kirjaa luettiin melontakaverin
kanssa vähän vuorotellen, kiikarit sen sijaan jäivät kokonaan käyttämättä.
Ongen kaivoin Furuholmenissa esiin ja ensimmäisen puoli tuntia selvitin
sotkeutunutta siimaa. Sitten huomasin, ettei ole mitään syöttejä matkassa.
Yritin tarjota kaloille vaahtokarkkeja (kelluivat pinnalla), ruisleipää (vettyi
nopeasti ja irtosi) ja juustoa (todella kuvottavia vettyneitä
juustopalleroita), mutta mikään ei kelvannut. Sipoolaiset kalat on varmaan
jotenkin tavallista nirsompia.
Melonta myös opettaa yllättäviä asioita niin kuin mikä
tahansa reissaus tai retkeily. Viime reissussa paluumatkalla koukattiin
lyhyesti yhden selän kautta. Minä menin jonkin verran edellä ja pääsin suojaan
odottelemaan. Myöhemmin kuulin, että kaverini oli ajautunut jo alun perin selän
reunalle tullessa liian lähelle rantaa. Onnettomuus ei ollut kaukana, kun tuuli
painoi kajakkia kohti ahneita ja teräviä rantakallioita. Yksi melonnan
perusopeista jo alkeiskurssilla oli, että meloessa tulisi pysytellä lähekkäin; onnettomuuden
sattuessa on sitten apu lähellä. Ehkä muistan tuon opin hetken aikaa paremmin.
Haluan sanoa, että melonta on hienoa. Se on halpaa, helppoa
ja ihan mielettömän mukavaa. Suomessa se on melko kylmä harrastus, mutta
sitäkin enemmän nauttii kun joskus osuu oikein lämmin keli. Itse meloin ekaa
kertaa ilman pitkähihaista Furuholmenin reissulla.
Retkimelonnan yksi parhaita puolia on, että mukaan voi ottaa
melkein mitä tahansa. Tavaroita ei tarvitse kantaa, vaan ne kelluvat kajakin
mukana perille. Ruuat eivät vanhene, koska ne ovat koko päivän aina
vedenrajassa viileässä. Siis etenkin jos olet herkkusuu, olet kuin luoto melojaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti