Kirjoitin eilen päiväkirjaa toista kertaa sitten blogin aloittamisen.
Tuntui niin hyvältä kirjoittaa päiväkirjaa. Kirjoittaa vain itselle,
tarvitsematta miettiä sen suurempia. Itselle kirjoittaessa voi laittaa vaikka
pisteen jokaisen sanan väliin, käyttää ihan omia sanoja tai kirjoittaa tosi epäkiinnostavista
asioista. Tekstin sisällöllä ei ole muuta merkitystä periaatteessa kuin
selventää oman pään sisältöä. Tuo selkeys yleensä tulee jo noita sanoja
muodostaessa; tekstiä ei tarvitse lukea jälkikäteen uudestaan.
Blogia kirjoittaessa täytyy miettiä, voisivatko lukijat olla kiinnostuneita
aiheesta. Toisinaan kirjoitan tekstejä, jotka hylkään viime hetkellä niiden
epäkiinnostavuudesta johtuen, ja tallennan ne vain tietokoneen syövereihin. Jos
teksti on kuitenkin omasta mielestä ihan ok kiinnostava, täytyy yrittää
tarkastaa kieliasua ja muokata tekstiä muutenkin. Tulenko ymmärretyksi, jos
ilmaisen asian tällä tavalla? Ymmärtävätkö kaikki tästä päättelyketjusta sen, mitä
minä sillä haen? Eteneekö teksti loogisessa järjestyksessä?
Päiväkirja ei kaipaa loogisuutta tai viimeisteltyä kieliasua. Ymmärrän
lauseiden ja sanojen merkityksen, vaikkei niitä kukaan muu tässä maailmassa
ymmärtäisi. Muulla ei ole väliä.
Aloitin päiväkirjan pitämisen 8-vuotiaana. Ala-asteella kirjoitukset
koskivat lähinnä kivoja poikia, kuten että Teemu
oli tänään yhtä aikaa uimakoulussa ja tyttökavereiden välisiä riitoja,
kuten Minna ei halua puhua Tiinalle.
Myöhemmin päiväkirja on toiminut pääasiassa pään selvittäjänä, mutta myös
esimerkiksi toisinaan kirjoitusinnon purkamisen apuna, runoilualustana ja
tukena yksinäisinä hetkinä. Joskus on mukava
palata noihin vanhoihin hetkiin, muistaa juttuja joita ei muistaisi ilman
päiväkirjaa. Tänään vaikka luin siitä, miten isäni sanoi minulle, kun olin 16
ja tehnyt jotain tosi typerää – parempi sopia
riidat ennen kuin aurinko laskee. Kaunista.
Edellisessä päiväkirjamerkinnässä 13.4. kirjoitin kiireestä,
holtittomuudesta ja rohkeudesta. Olin
juuri aloittanut blogin pitämisen ja koin olevani rohkea, kun uskaltauduin
bloggaamaan. Kiireitä se toi toki mukanaan. Holtittomuus liittyi uskaltamiseen,
mukavuusalueelta poistumiseen ja haluun kasvaa suuremmaksi.
En voi kuin suositella päiväkirjan pitämistä! On mukava muistaa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti