Pukeutuisinko tänään värimyrskyyn?

Istuttiin eilen iltaa kaverin luona; meitä oli siinä paikalla joku vajaa kymmenkunta. Satuin sanomaan ääneen jotain kummallisesta olostani, jota en osannut nimetä. Toiset kiinnostuivat: ai minkälainen olo, kuvaile sitä. Yksi sitten keksi, että käydään läpi tunnelmakierros kaikkien kohdalla. Vähintään tuli kertoa, millä värillä oloaan kuvaisi.

Yhden olo oli likaisenvaaleansininen, toisen vihreä, jonkun olo taas oli keltainen. Yhden mielessä oli oikea värimyrsky. Väreistä ei alettu vetää mitään sen syvempiä psykoanalyysejä.

Kierroksen aloittajana minun kohdallani värivaatimusta ei vielä ollut, joten en päässyt nimeämään omaa väriäni. Ajattelin kuitenkin ehkä lähinnä syvänoranssia ja savunharmaata.

Värit ovat lähiaikoina pompahdelleet monissa eri yhteyksissä keskusteluihin. Ehkä Suomessa värit korostuvat näin keväisin pitkien ja lähes värittömien syksyn ja talven jälkeen. Kun värejä sitten pitkästä aikaa näkee, ne myös herättävät ajatuksia ja keskusteluja.

Jokaisella värillä on oma aallonpituus, ja solut ja molekyylit reagoivat eri tavalla eri aallonpituuksiin. Tämän vuoksi voisi ajatella, että myös sokeat siis reagoivat väreihin. Jollain tavalla eilinen keskustelumme väreistä olotiloina tukisi tätä myös; jos olotilan voi kuvata värin avulla, eikö väri ole sitten ennemmin tunne kuin jotain silmin nähtävää?

Itselleni värit ovat aina olleet jotenkin luonnollinen osa elämää. Huomaan viestittäväni paitsi tietoisesti, myös tiedostamatta oloani käyttämieni vaatteiden värien avulla. Välillä myös stimuloin itsenäni johonkin olotilaan tiettyjen värien avulla. Tänään haluan olla energinen, pukeudun siis keltaiseen. Nyt on tarpeen rauhoittua, etsin siis kaapista jotain sinistä päälle.

Auringon valon lisääntyessä huomaan, että myös ympärilläni olevat ihmiset lisäävät värikkäiden vaatteiden käyttöä. Enää jokaisen vastaantulevan takki ei olekaan musta, vaan eri värit tervehtivät minua vastaantulijoissa. Jotenkin on helpompi hymyillä värikkäälle ihmiselle, ja värikkään ihmisen silmät vastaavat useammin värin pilkkeellä.

Totta kai värit ovat henkilökohtainen kokemus. Ihmisethän näkevätkin värit eri tavalla, niin mikseivät sitten tuntisi niitä eri tavalla. Muistan aina, kun yksi kaverini väitti violettia takkiani siniseksi. Siitä hetkestä lähtien en ole pitänyt itsestäänselvyytenä, että näkisin ja kokisin värit samoin kuin toiset.

Mustan värin sanotaan esimerkiksi olevan muun muassa ankea, synkkä ja tyylikäs. Varmasti riippuu värin kantajasta ja värin näkijästä, millä adjektiivillä värin kokee.

Kuvan lähde:freedigitalphotos.net

Pitäisi joskus kokeilla vaihtaa jonkun kanssa värimaailmoja. Ehkä se voisi olla seuraava illanistujaisten aihe. Jokainen toisi tullessaan pari lempivaatekappalettaan, ja sitten laitettaisiin vaatteet arvalla vaihtoon vaikka viikoksi. Olisitko messissä?

Olin muuten tulossa eilen illalla kipeäksi. Voisinkohan tulevaisuutta varten tehdä johtopäätöksen, että jos minulla on kummallinen, vaikeasti sanoin kuvailtava, syvänoranssi ja savunharmaa olo, olen tulossa kipeäksi?