Neljä päivää kesätöitä takana. Neljä kertaa kahdeksan
tuntia tietokoneella istumista takana. Onhan se aika kovaa hommaa, oikeasti.
Iltapäivällä silmät ovat jo ristissä ja hiirikättä särkee. Uhh.
Luuletteko, että kotiin tultua tekee mieli istua koneen ääressä?
Ulkona sellainen +25 ja sininen taivas. Tämä on nyt kolmas kesäni toimistossa,
ja edelliset kesät ovat noudattaneet kaavaa: kahdeksan tuntia toimistossa, kuusi
tuntia ulkona ja äkkiä kotiin nukkumaan, että selviää taas seuraavana päivänä
töihin. Saa nähdä, miten käy tänä kesänä, ekana blogikesänäni. Veikkaisin, että
sadepäivinä sitä ehtii kirjoittamaan, muuten tekee aika tiukkaa. Tai sitten se
on yöunista pois. Toisaalta ikinä ei voi tietää etukäteen, miten käy. On
ihanaa, että kesä on alkamassa ja kaikki on mahdollista. Tuntuu aina, että
talvella eletään sitä puuduttavaa arkea, kun taas kesällä toteutetaan unelmia.
Kaikki on edessä, kaikki on avoinna. Aurinko paistaa.
Kuitenkin olen nyt koneen ääressä. Voin perustella tätä
vapaa-ajanviettovalintaani kolmella tavalla. Ensinnäkin olen urheilukiellossa,
enkä yleensä vapaa-ajalla osaa tehdä muuta kuin urheilla. Olen siis tässä,
koska en tiedä, mitä muuta voi tehdä. Toiseksi odotan Suomen ja Kanadan välistä
jääkiekko-ottelua. Kolmanneksi sisälläni on loputon tarve kirjoittaa.
En lupaa mitään blogini suhteen. Voi olla, että kirjoitan
seuraavan kerran, kun lehdet taas kellastuvat ja aamupakkaset uhkaavat. Samahan
se on teillä, lukijat. Jos kauniilla ilmalla kaipaa lukemista, ottaa puistoon
varmaan mieluummin mukaan perinteisen kirjan kuin näytön, joka heijastelee
auringossa. Eihän sitä tiedä, nähdään ehkä jo huomenna. Niin kuin korostin,
kaikki on mahdollista.
Energistä ja aurinkoista kesää ihmiset!
P.S. Kirjoitin tämän tekstin töiden jälkeen, siinä viiden
ja kuuden välillä. Mitä sitten tapahtui? Leijonat pesi Kanadan! Ohhohhoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti